- Tuttavien kesken: Nelli
- Rotu: Keskikokoinen villakoira
- Sukupuoli: Narttu
- Väritys: Aprikoosi (toffeenruskea)
- Syntymäaika: 4.5.2008 Lohja, Suomi
- Säkäkorkeus: n. 40 cm
- Isä: Anakin von der Herbordsburg
- Emä: Greyfun's Yellow Yo-Yo
Luonteesta ym. hieman:
- Kun ensimmäisen kerran näin muutaman viikon ikäisen puudelipentueen, oli Nelli- nimi heti jo mielessä. Valitsimme aprikoosinvärisen, koska se oli iloinen väri, josta erottui silmät (musta oli mielessä myös, mutta kuulemma silmiä ei erottanut...).
- Päätimme kumminkin odottaa ensi pentuetta, sillä tämä meidän katsomamme pentue oli syntynyt tammikuussa, ja pennut olisi luovutettu meille jo maaliskuussa. Seuraavan pentueen piti syntyä toukokuussa, jolloin pennut luovutettaisiin kesä-heinäkuussa, ja sehän kävisi hyvin, sillä kesäloman aikana pentu olisi helposti opetettavissa oleskelemaan yksin sekä sisäsiistiksi.
Sitten, muutama päivä juhannuksen jälkeen, haimme Nellin Lohjalta. Kasvattaja kertoi meille mm. trimmauksesta ja pesusta. Nelli oli pelkkä pieni, suloinen tennispallo, joka poukkoili ympäri huonetta <3 Emme olleet valinneet pentua muiden joukosta itse, vaan kasvattaja. Hänen mukaansa Nelli "ei ollut ujo, mutta ei myöskään uhkarohkeakaan". Tämä onkin osoittautunut todeksi.
- Lähdimme sitten Nelluska kyydissä kotiin. Kotona se uikutti, pissasi keittiön lattialle ensi minuuteilla ja valvotti meitä koko ensi yön, mutta jo seuraavana päivänä se jo säntäili ympäri pihaa.
- Sisäsiistiksi Nelli oppi melkein heti; sanomalehdelle se oppi mennä, mutta toki vahinkojakin sattui ;-) No, ei siitä sen enempää. Pallosta tuli silmänräpäyksessä sen lempilelu, samaten eräästä tietystä oranssista vinkulelusta ;)
- Nellissä us-ko-ma-ton-ta on sen megamahtava luonne ja sympatia: vaikka sitä ei erityisemmin olla koulutettu tavoille tms., se ei ikinä ole "ominut" mm. sohvaa. Se siirtyy sohvalta pois, jos sitä pyydetään, mutta yleensä se saa jäädä :)
- Kerran Nellin kiltteys oli aivan erityistä: Minulta putosi joku makkaranpala tms. lattialle, ja tietysti joku toinen koira olisi siinä silmänräpäyksessä syöksynyt sen kimppuun. Sen sijaan Nelli otti sen erittäin varovasti suuhunsa ja kohotti katseensa pää alhaalla minuun kuin kysyen: "saanko minä syödä tämän, saanhan?"... Ja vasta kun sanoin "saa ottaa" Nelli vei sen omaan koppaansa ja söi.
- nelli ei myöskään ole ikimaailmassa syönyt mitään... mitä ei saisi syödä, kuten huonekaluja, tyynyjä, vaatteita tms. (jollei tohveleita, juhlakenkiäni ja isän kelloa lasketa mukaan...) Sisällä Nelli käyttäytyy siis erittäin rauhallisesti, mutta ulkona siitä tulee oikea pyörremyrsky! Hepulikohtaushetkinä se ryntäilee päättömänä ympäriinsä, haukkuu ja ties mitä. :D
- Vahtikoirana Nelli on erinomainen, joskus hieman liiankin hyvä: Yleensä se haukkuu muutaman kerran, jos ovikello soi tai jos joku tuntematon tepastelee sen reviirillä, ja on sitä haukuttu jopa televisiossa esiintyvälle karhulle ;)